sunnuntai 12. elokuuta 2012

Savitaipale

Savitaipale on sympaattisen näköinen pikku kunta Etelä-Savossa Lappeenrannasta pohjoiseen. Paikkakunnalla on pari kirppistä, joista seurakunnan pitämässä emme valitettavasti pääse käymään, koska se oli kiinni. Onneksi kierrätyspisteen nimellä kulkeva työllistymisprojekti on auki - tosin sinne on hankala löytää. Ystävällinen sisustuskaupan myyjä opastaa meidät oikeaan paikkaan.


Kierrätyspisteeseen ohjaava kyltti olikin jäänyt vähän luonnonvoimien jalkoihin. Rakennus on jokin vanha julkinen talo, koska rakennuksessa on julkinen vessa, mikä tietysti matkailijoita ilahdutti. Kierrätyspiste itse oli hajasijoitettu kahteen eri huoneeseen, toisessa oli jonkin verran vaatteita, astioita ja kirjoja hyvin halvalla, toisessa huonekaluja ja vinyylilevyjä.



Nalle jäi odottelemaan ostajaa kenkien päälle. Lappu ovessa kertoi, että vaatteita ei tänne oteta vastaan. Myyjän mukaan vaatteentuojat ohjataan sille seurakunnan lähetystorille, jolle emme päässeet katselemaan. Harmi! Täältä parhaat oli ostettu luultavasti jo aikoja sitten.

Kirjat maksoivat 20 senttiä kappale, mikä oli sen verran halpa hinta, että joitain vähemmänkin kiinnostavia päätti jaksaa kantaa Turkuun asti - Norman Mailerin The Deer Park vanhana pokkarina, Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan yhteisnide pokkarina ja omituinen vanha kirja Early Decorative Textiles, jolla emme taatusti tee ikinä mitään, mutta miten voisi olla ostamatta Savitaipaleelta muinaisista mykeneläisistä kirjontatöistä kertovaa kirjaa? Lastenkirjoissa pisti silmiin 70-lukulaisen tylsältä vaikuttava Jukka käy kaupassa, joka jää kuitenkin ostamatta.


Pannaan muistiin myös Iris Kähärin Titi-Lalli ja Rukkanen -kirjan (1952) pysäyttävä lause: "Munaa! huusi Rukkanen." Meillä ei ole käsitystä, mihin yhteyteen lause liittyy, ja kirja jäi lopulta valitettavasti ostamatta. Joskus pitäisi totella lausetta: "Ainoat kirjat, joita katuu, ovat ne, jotka jäävät ostamatta."

Kierrätyspisteestä löytyy myös sarja todella hienoja ja erikoisiakin itävaltalaisia kahvikuppeja 50- tai 60-luvulta. Ilmaislaarista napataan mukaan ei-ihan-huippukuntoisia Arabian ja Rörstrandin pikkulautasia kukkapurkin alusiksi. Käteen tarttuu myös vanha juomalasiteline, pieni hyllykkö, snapsilasi, pari lusikkaa ja kai jotain muutakin. Yhteishinta ei päätä huimaa: 1,30 e.


Lila, mintunvihreä, harmaa ja sininen itävaltalainen lähtivät, vihreä englantilainen jäi.

Vinyyleistä tulee euron kappale, mikä on perushinta nykyään, ja ostokset ovat vähän mitä sattuu, mutta hyvää perusdiskoa on esimerkiksi tämä, vaikka pidemmän päälle tämmöinen medley-meininki voi alkaa ärsyttää:



Savitaipaleella olisi myös kirkonrakentajien museo, mutta se on auki vain sunnuntaisin. Kotiseutumuseo sijaitsee kukkulan laella, mutta sinne ei ekskursio kanna. Mainitaan vielä, että Piilipuu-niminen ravintola on erittäin suositeltava lounaspaikka ja siellä näkyy olevan myös iltaohjelmaa. Noutolounaan ruoat ovat järjestään hyviä ja seurueemme kasvissyöjätkin olivat tyytyväisiä lähes gourmet-tasoiseen annokseensa.

torstai 2. elokuuta 2012

Vuoksenniska, Imatra

Imatralla on ilmeisen monta kirpputoria, mutta monien kesätaukojen ja vääränä viikonpäivänä paikalla olemisen vuoksi pystyimme oikeastaan kattavasti tutustumaan vain Vuoksenniskan alueen kirppiksiin. Vuoksenniska on vanha, hiljaiseksi käynyt kaupunginosa, jonka liiketaloissa on laskujemme mukaan peräti kolme kirpputoria ja kierrätyskeskus ihan lähellä toisiaan Vuoksenniskantien varrella.

Ensimmäiseksi huomasimme Vuoksenniskantiellä suurennäköisen kirppiksen, joka suruksemme oli perjantaisin suljettu. Muutenkin voi suositella valitsemaan Imatran-kierrokselle jonkun muun viikonpäivän! Ikkunan läpi kuvattiin lapsen toiveen mukaisesti Pikachu-muki.


Onneksi heti tätä vastapäätä oli toinen aarreaitta, jossa oli vieläpä kutsuvasti ota tästä -kori ulkopuolella. Kirppistä ei tosin ollut helppo kaukaa tunnistaa, sillä seinässä olivat vielä naapuriin muuttaneen kenkäkaupan kyltit.


(Kenkäkaupalla oli niin oivaltava mainoslause, että pitää jakaa se teidän kanssanne.)


Kaksikerroksisella kirpputorilla oli alhaalla huonekalu-kirja-astia -puoli, joka ilmeisesti toimii lahjoitusperiaatteella, ja yläkerrassa vuokrattavia hyllypaikkoja. Tarjonta oli yllättävää kyllä kiinnostavinta ilmaiskorissa, josta poimittiin talteen nippu ruotsalaisia 50-60-luvun aterimia, Singoallaa ja muuta. Niiden kaveriksi löytyi hyllypuolelta kuuden nippu kuviollisia Fiskarsin Ornamin -lautasia, viisi euroa.


Kirjahyllystäkin löytyi pieni aarre, varhaisen työväenliikkeen "pymppyteoreetikoksi" haukutun A. F. Tannerin pamfletti Yhdynnällinen hellintä (1911), joka 50 sentin hintaan oli suoranainen löytö. Hyvistä divareistakaan tätä kirjaa on turha hakea.

Hintataso oli suuremman kaupungin hintoihin tottuneelle ällistyttävä. Fiskaminit aluksi, sitten tämä liinavaatekaappi, joka olisi kuljetuskulujenkin kanssa halpa hankinta: 30 euroa!


Vuoksenniskantieltä löytyi myös Kikka-kirppis, ilmeisesti paikallisen urheiluseuran pitämä paikka. Paikka oli vastikään muuttanut, kävimme ensin tyhjän liikehuoneiston ovella, jossa onneksi oli eteenpäin ohjaava lappu. Uusi osoite näyttää tältä - ja huomatkaa myös tässä houkutteleva ilmaiskori ovenpielessä!



Tästä vaunusta poimittiin muun muassa 80-luvun mintunvihreäraitainen lasinen jälkiruokamalja, 70-luvun savunharmaalla sävytetty jälkiruokaviinilasi sekä vinoraitainen persikka-valkoinen hame. Pitsiliinoja harkittiin vakavasti, mutta ne jätettiin seuraaville. Sisältä löytyi halpoja ei-ihan-ajanmukaisia lastenvaatteita, videokasetteja ja levyjä, joiden hintataso oli jälleen kerran lähes typerryttävä - funk-vibrafonisti Roy Ayersin parhaat kestää kuitenkin hyvin viiden euron hintansa. Ostimme lahjoitettavaksi eteenpäin söpön ankkapuvun, jossa on peffaluukku, ja liikuttavat pienet satiinisortsit.


Vuoksenniskalla on myös kierrätyskeskus, nimeltään Työn Vuoksi. (Löytyivät myös optikkoliike Näön Vuoksi, entinen vaatekauppa Muodin Vuoksi ja mitähän vielä samalla teemalla.) Olimme jo luulla, että talon joka nurkalta löytyi tämä sama kyltti, sen verran monen mutkan takana ovi oli.


Kierrätyskeskus oli oiva lopetus Vuoksenniska-turneelle, sillä sen anti oli todella hyvä. Kangaspuolelta Optista omenaa, vaatteista hurja pinkki-musta kasarimekko (ja tankoon jäi paljon kiinnostavaa kuten kukkamekkoja ja 70-luvun plyysiaamutakki), astioista niitä kuviollisia mehulaseja, joita tulee aina ostettua (mutta jotka lopulta jätin ostamatta, koska arvelin, etteivät pääsisi ehjinä perille), Geflen ihania kuviolautasia 60-luvulta, mallia Sirikit... astioissa olisi ollut hyvinkin paljon kivaa ja järkihintaista, vaikka Arabiat ja muut arvostaan kuuluisat oli lajiteltu omiin vitriineihinsä. Kirjoja oli paljon ja sopuhintaan: euron kappale. Mukaan tarttui ainakin Edith Södergranin runoja varustettuna Helene Schjerfbeckin maalauksilla, idealtaan imelä mutta sisällöltään tukeva teos 80-luvun lopulta. Eurolla erittäin hyvä löytö.

Sirikit-lautanen ja harmaa lasi toiminnassa.

Muista Vuoksenniskan kirppareista poiketen kierrätyskeskuksessa oli järkihinnat levyissä, euron kappale nämäkin. Kuuden tai seitsemän levyn satsista nostalgiaväräyksiä monelle herättänee tämä 80-luvun lopun hitti: