sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Iisalmi ja Kuopio

Matka jatkui Kiuruvedeltä Iisalmeen, jossa piti ennakkotietojen mukaan olla ainakin neljä kirppistä. Ennen tutkimusmatkan alkua majoituin sangen kohtuuhintaiseen Hostel Iisalmeen, joka on ihan rautatieaseman lähellä ja näyttää tältä.


Huoneeni oli tuossa kulmassa. Laukkuni jotenkin sopivat tänne, ja söpöt olivat talon liinavaatteetkin.



Lähdin iltani kuluksi kaupungille, vaikka kirppikset olivat jo sulkeneet ovensa - paitsi hyllykirppis Onnenpyörä, joka sijaitsi torin kupeessa pienessä kauppakeskuksessa. Onnenpyörä oli valitettavasti pettymys. Sekavasti sisustettu paikka täynnä mielenkiinnotonta, joskin edullisesti hinnoiteltua tavaraa. En ostanut mitään ja kuvatakaan en kehdannut, henkilökunnan läsnäolon vuoksi. Kuvasin sen sijaan läheisen osto- ja myyntiliikkeen ikkunan läpi kauniin bakeliittiradion.


Liikkeen hintataso vaikutti sellaiselta, etten seuraavana päivänä kurkistanut sisään. Osto- ja myyntiliikkeissä on hienoa tavaraa, mutta liian kallista satunnaislöytöjen metsästäjälle. Heräsin seuraavana aamuna varhain ja lähdin aamiaiselle ensin kahvilaan, sitten torille muurinpohjaletulle (Iisalmessa oli markkinapäivä, pari kirppismyyjääkin) ja pienen aamukävelyn jälkeen vielä kauniiseen funkiskauppahalliin.


Kauppahallin lähellä Louhenkadulla on Louhen Kirppis. Sen sisäänkäynti maastoutuu vähän huomaamattomasti Suomalaisen Kirjakaupan oven viereen; portaat kellariin ja sieltä kirpputori löytyy. Louhen Kirppis on siisti peruskirppis, josta löytäisi paljon ajankohtaista ja hyvää muttei kovin jännittävää vaatetta pienelle lapselle tai nuorelle naiselle. Minulle ei mitään. Hämmästyttävää, olen käynyt kahdella kirpputorilla peräkkäin ostamatta mitään!

Kolmas Iisalmi-kokemus on seurakunnan Lähetyskirppu Savonkadulla. Se näytti edellisenä iltana ikkunan läpi varsin lupaavalta.



Mutta ei aarrearkku avaudu täälläkään. Paikka on hillittömän suosittu: aamupäivällä se on niin tupaten täynnä asiakkaita, että jään välillä jumiin hyllyjen väliin ja joudun odottamaan vuoroa selatakseni rekkejä. Ehkä suosiosta johtuen löytöjä ei jää tehtäväksi. Ainoat vintagejutut ovat 70-80-luvun tylsähköjä mekkoja, jotka on hinnoiteltu kymppiin, jopa kahteenkymppiin. Astiahyllyt ja kodintekstiilit on selvästi nuuskittu tarkkaan. Myynnissä on myös jonkin käsityöpiirin tuotteita. Ostan puolipakolla ruusukuvioiset puukengät (tosin kadun heti jälkeenpäin, sillä ne painavat paljon - ja minun pitää vielä selvitä Kuopion kautta Turkuun - enkä ole varma, osaanko käyttää puukenkiä), metallivetoketjun ajanmukaisiin ompeluksiin ja pari pikkuvaatetta.

Vinottain vastapäätä on saman firman Kalustekirppu, jossa myydään isomman tavaran lisäksi vähän kenkiä, laukkuja ja kodin pientavaraa. Bongaan Adidas Gazellet kokoa 42, hinta 2 euroa. Ainoa ostokseni on kukkakuvioinen mehulasi sitä 70-luvun englantilaista tyyppiä, jota hajotetaan ja hankitaan meillä muutaman lasin vuosivauhtia. Nämä allaolevat jäivät ostamatta, vaikka hirviryijy on oikeasti aika hieno.



Hiukan ihmeissäni kannan ruudullisen matkalaukkuni ja vihreän kassini rautatieasemalle. Mihin iisalmelaiset panevat kaiken vanhan tavaransa? Vievät mökille? Onko jossain vielä paikka, josta en tiennyt, kirpputori tai kierrätyskeskus, jossa on kaikki vanha ja mielenkiintoinen? Selvittämättä jää.

Kuopiossa on kiire, eikä sieltä siksi ole valokuvia - pahoittelen! Minulla on monta kirppiksen osoitetta ja puolitoista tuntia vapaata aikaa ventovieraassa kaupungissa, jonka keskusta on valtaisan toriremontin vuoksi sekaisin. Merkkaan kirppikset etukäteen kaupungin karttaan ja suunnistan sen mukaan. Aloitan kirpputori Rihmasta, joka on Puijonkadulla ihan aseman tuntumassa. Se on suurehko, siistihkö ilmeisesti SPR:n paikallisosaston ylläpitämä paikka. Tarjolla olisi ollut kohtuuhintaisia aika hyviäkin vaatteita ja astioita, mutta olen päättänyt keskittyä vain parhaisiin löytöihin, jotta jaksan kantaa laukkuni vielä junasta toiseen ja asemalta kotiin. Tai pieniin ja kevyisiin: ostan yhden vanhan Sorja-kaavan, paitapuvun 1960-luvulta. Rihmassa on paljon kaavoja, mutta kaikki muut 70-lukua tai uudempia.

Seuraavaksi etsin kirpputori Killinkiä Suokadulta. En löydä sitä, mutta samoilta kulmilta sen sijaan hyllykirppiksen nimeltä Kiva Kirppis. Siellä on paljon tyhjää, ja pari hyllyväliä kuljettuani päätän priorisoida muita paikkoja. Etsin Maljalahdenkadun - kaikki välimatkat ovat onneksi korttelin-parin mittaisia - ja sieltä hyväksi mainitun City-Pörssin. Se onkin hyllykirppikseksi hyvä: kivaa retrotavaraa, enimmäkseen kohtuulliset hinnat, riittävästi vaan ei liikaa myytävää. On pieni ihme, etten osta mitään. Mutta ei se mitään, koska aseman säilytyksessä odottaa matkalaukullinen edellispäivänä Kiuruvedeltä ostettuja aarteita.

Seuraavaksi vastaan tulee kirpputori Ropo kapealla Käsityökadulla. Se on kellarissa sijaitseva hyväntekeväisyyskirppis, jossa soi Radio Dei (tiedoksi sitä vierastaville tai rakastaville). Taas tämä ilmiö: paljon aika hyviä juttuja, muttei mitään huippuhienoa. Sisustus on vähän sekava ja ahdas - pyörin pitkään etsien hameita, kunnes löydän ne hyllyn kääntöpuolelta katsoen, toisaalta toisen pään huonekalu- ja kodintavarapuoli on väljä. Hinnat kohtuulliset, vaatteissa 1 - 5 e on tavallisin hintaluokka.

Melko lähellä on antiikkiliike-kirppis Kirphaali. Siellä on enimmäkseen astioita, joita en ajatellut enää ostaa tällä reissulla, ja ne on hinnoiteltu keräilyarvo tuntien. Löytyy myös pahvilaatikollinen vintagevaatetta 60-80-luvuilta, muttei just hyvää eikä minun kokoistani. Poistun rahoineni, vaikka myyjät ovat ystävällisiä ja palvelevia.

Jonkun talon katolla lukee kyltissä KIRPPUTORI, mutta talossa onkin yökerho. Seikkailen hetken kohti seuraavaa pistettä kartalla ja löydänkin Elävän Kaupan, joka on jonkinlainen yhdistyksen ylläpitämä kahvilan, käsityömyymälän ja kirpputorin yhdistelmä. Kirppistavaraa vähän ja vaikka hinnat kohdallaan, poistun tyhjin käsin. Alkaa tuntua, että kirppispäivä on kirottu. Kunnes edessä häämöttää vielä Charlotte's Second Hand Shop, joka muuten on Minna Canthin kadulla eikä Maljalahdenkadulla, kuten netti kertoi.

Charlotte's on viehättävän vintagepitoinen pikku kirppis, josta monenkin jutun keräilijä voisi tehdä löytöjä. Minä löydän herttaiset verhot, joista tulee ehkä mekko. Kankaat ja kaava, siinä tuliaiset Kuopiosta! Ja ruiskuorisia karjalanpiirakoita kauppahallista, joka on valitettavasti paketoitu torirempan ajaksi.

Vinkkinä vielä, että Charlotte'sin vieressä on kiva retrokauppa Daiga-daiga-duu, jossa on sekä retrokankaista tehtyjä uustuotteita että aitoa vintagea lähinnä iloisissa 1960-70-luvun kuoseissa - esimerkiksi vauvafroteita. Sen ajan fanille ehdoton must! Lisäksi minulle on suositeltu SPR:n Konttia, joka on keskustan ulkopuolella ja jonne en siis edes yrittänyt.


Kuopion kangas ja kaava. Kas jännää - kun otin kaavan pussista kuvausta varten, pussista löytyi toinenkin kaava, vielä avaamattomassa muovipussissa. Kuopio yllätti sittenkin!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Kiuruvesi

Sen lisäksi, että Kiuruvedellä oli kiinnostavaa asiaa työni puolesta, olin kovin ilahtunut päästessäni tutustumaan ennestään tuntemattoman pienen kaupungin kirpputoritarjontaan. Pienen nuuskimisen jälkeen osoittautui, että Kiuruvedellä on neljä - ainakin neljä! - kirppistä, joista parista löytyi netistä vain maininta tyyliin "K-kauppaa vastapäätä".

Kiuruvedelle pääsee kiskobussilla harvakseltaan, bussilla esimerkiksi Iisalmesta vähän tiuhemmin. Näin kaukaa tullen piti majoittua. Valintani oli keskustan ainoa hotelli, Peltohovi nimeltään. Ystävällinen, lähes henkilökohtainen palvelu; muita asiakkaita ei ollut kovin monta keskellä viikkoa ajalla ennen lomasesonkia. Vintageharrastaja minussa ilahtui huoneen persoonallisen värisistä saniteettikalusteista.


Heti hotellini vieressä Asematiellä oli tällainen kirpputori. Se, kuten muutkin paikkakunnan kirppikset, oli auki aamu-keskipäivisin: kymmenestä kolmeen. Koirista näkyy olevan harmia.



Kellarista löytyi pienehkö, hieman liian täyteen tungettu ja kalliinpuoleinen hyllykirppis. Vaatetta oli paljon, mutta moni rekki niin täynnä, että selaaminen oli vaikeaa. Peruspuserot maksoivat jopa 8 e, mikä ei oikein vastaa käsitystäni maalaiskaupungin kirpputorihinnoista. Löytöjä en juuri tehnyt - retroverhoja olisi ollut muutamat, mutta en enää harrasta niitä niin, että olisin kahdellakympillä viitsinyt ostaa. Sen sijaan ostin sinisen, mustapalloisen 1950-luvun puuvillamekon, 15 euroa. Myyjä tiesi, mitä myi, sillä ajoitus luki hintalapussa ja asiaa kommentoitiin maksun yhteydessä.

Seuraava kirppis oli parikymmentä metriä torille päin. Ikkunassa oli lappu, että avoinna klo 10 ->, mutta en havainnut sen olevan auki ainakaan sinä torstaina. Myynnissä näkyi olevan myös villasukkia ja muuta myyjäistavaraa, sen verran sain tihrustetuksi ikkunasta. Mitään hätkähdyttävän mielenkiintoista ei näkynyt.

Ohitin torin ja löysin Nivankadun alkupään, jossa on kaksi kirpputoria vastapäätä toisiaan: seurakunnan Torintupa ja helluntaiseurakunnan Lähetyksen Kirpputori.



Kävin ensin Lähetyksellä. Ensireaktio tuntui vatsanpohjassa asti: tässäkö nyt on se haaveiden aarreaitta, pienen paikkakunnan iso lähetystori? Tavaraa oli katutason suuren liikehuoneiston lisäksi vielä samankokoisessa kellaritilassa. Koetan seuraavilla kuvilla antaa jonkun käsityksen tavaran määrästä ja tilan koosta.




Löydöt eivät silti olleet ihan satumaisia - esimerkiksi kenkiä ajalta ennen 1990-lukua ei ollut ihme kyllä juuri ollenkaan; onko ne käytetty loppuun? Samoin juhlavat vaatteet loistivat poissaolollaan. Rekkejä selaamalla löytyi kuitenkin kaikenlaista: yksi sinikukallinen ja yksi punapilkullinen kesämekko, pilkkubikinit, ruusukuvioiset tyynyliinat, Burda-kaavalehtiä (onkohan minulla joku pakkomielle?), pojalle tuliaisiksi Star Wars -tehtäväkirja, miehelle kauhusarjakuvaa 70-luvulta, ruususolkinen patellavyö, muutakin pilkullista ja ruusuista tekstiilitavaraa, isot helmikimppukoristeiset kalvosinnapit ehkä 60-luvulta, pari vanhaa nenäliinaa, ruudullinen sini-musta ompelukangas syksyn kotelomekkoon... Ja nämä kaksi hassulaista.


Hinnoittelu oli maltillista: mekot 2,50 - 4 e, bikinit euron, lehdet 25 snt/kpl, froteepöllö 20 snt ja niin edelleen. Yhteensä maksoin isosta kassillisestani 20 euroa. Koetin olla haalimatta mukaan ihan kaikkea kiinnostavaa - rajasin todennäköisesti käyttöön pääseviin, vaikka se olikin vaikeaa: tuskin palaan tänne edes lähivuosina. Jätin esim. yhden hienokuosisen 70-luvun mekon koossa XL sekä kokoelman mintun, sitruunan ja punaviinin värisiä vöitä, käykää katsomassa jos tarvitsette!


Kivoja kuoseja 50-luvulta: avaruusaihe on esiliina, pilkut mekko.

Kadun toiselle puolelle siirtyessä mietin, etten oikeastaan enää tarvitsisi enempää ostoksia millään mittarilla arvioiden. Työkin kutsui. Torintupaa oli kuitenkin mahdotonta olla käymättä, etenkin kun työparikin halusi vilkaista sinne. Liinavaatteet oli levitetty pöydälle, tilaa oli. Taustalla kahvila, kotileivonnaisia olisi saanut.



Jälkimmäinen kuva on samasta paikasta vastakkaiseen suuntaan. Ja sitten vielä tällainen kulma edellisessä oikealle jäävästä osasta.


Ja tällainen. Alakerta oli tosiaan saman kokoinen kuin yläkerta, ei ihan näin täyteen pakattu.


Alakerrasta pari yksityiskohtaakin, sen verran isoja hankintoja etten edes harkinnut tuovani niitä esim. kenellekään lahjaksi. Värilliset saniteettikalusteet näyttävät olevan paikkakunnan erikoisuus. (Kaikella rakkaudella: minusta nämä ovat oikeasti hienoja!)



Ja maailmassa on vielä paikka, josta voi löytää 70-luvun vakosamettiset, isopyöräiset retrolastenvaunut. Kuntoa en tarkistanut. Hinta taisi olla 20 e.

Vaunukuvassa takana näkyy roikkuvia vaatteen helmoja. Pitkänomaisessa kellaritilassa oli vaatetangot kummallakin sivulla, pitempi ainakin 10-metrinen. Yläkerran lisäksi siis metritolkulla lisää hameita, puseroita, housuja, takkeja... Monta läheltä piti -hankintaa, joissa koko ei täsmännyt, ja muutama hankinta, joissa täsmäsi: lila-valkoinen 70-luvun viskoosimekko 40-luvun hengessä, punainen 70-luvun paitapuku (osoittautui hieman haalistuneeksi päivänvalossa; voi ehkä värjätä jos on muuten täydellinen), vinoraitamekko ehkä 70-80-lukujen vaihteesta, 60-luvun raidallinen helletoppi ja ihan samanvärinen pilkkuvyö, kotiommeltu 50-luvun kesähame vesiväriprinttisestä kankaasta, Sorsakosken aterimia...


Lautasiakin päätin jaksaa kantaa, Geflen Spinett ja tunnistamaton tsekkiläinen ruusu.

Niin, ja ensimmäistä kertaa pari vuosikymmentä kestäneen kirppistelyni historiassa ostin matkalaukun löytöjen kuljettamiseen. Torintuvan alakerrasta, ruudullisen, vanhan ja kankaisen. Se taisi maksaa kaksi euroa. Yhteensä koko hoito matkalaukkuineen 17 euroa.

Se oli tyydyttävä kirppispäivä, se.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Tampereen Nekalan kirppis ja Bonuskirppis

Minulla oli mahdollisuus piipahtaa kauniina sunnuntaina Tampereella kahdessa kirppiksessä, joista toisessa en ollut koskaan käynyt ja toisessa vain kerran tai kaksi. Nekalan kirppis - viralliselta nimeltään Kirpputori Salsa - sijaitsee keskellä Nekalan teollisuusaluetta, mutta mikä sijainnissa tai miljöössä hävitään, voitetaan myymälän isossa koossa. Tuttava, joka pitää myyntipistettä Nekalassa, sanoo että paikka on hyvä esimerkiksi polkupyörien ja huonekalujen myyntiin. Myyntipaikat ovat myös edullisia. Alkuperäinen yrittäjäpariskunta jää kuulemma kesällä eläkkeelle, mutta uusi pitäjä on jo tiedossa.

Käyntini oli todella nopea enkä kauhean hyvin ehtinyt tarkkailla myynnissä olevaa tavaraa. Yleisilme oli siisti, ei kuitenkaan liian siisti, ja tavaraa oli monenlaista - kuten kuvan Halinalle-nalle ja -pupu. Vinyylejä oli paljon, mutta luulisi Tampereella kaiken hyvän löytävän nopeasti ostajansa.

Aikaa Nekalan kirppiksellä menisi helposti parikin tuntia. Itse ostin vain 50 sentillä vanhan diskosinglen. Nappasin levyn sokkona, mutta kotona levy osoittautui aika hyväksi löydöksi:

Tampereen suosituimpia kirppiksiä on Itsenäisyydenkadulla oleva Bonus Kirppis. Se on hyvä esimerkki siitä, miten urbaani yleisökin voi pitää kirpputoria pystyssä: täältä on turha etsiä autonosia tai vanhoja jakoavaimia. Tavara on monipuolista ja vaihtelevaa, sarjakuvista uusiin levyihin, nuoren naisen vaatteista leluihin (silmiin osui esim. iso Lego-lentokone, hinta 30 e, mutta valitettavasti toinen moottoreista puuttui) ja takaisin. Esillä on koko urbaanin yliopistokaupungin elämä. Äitienpäiväsunnuntainakin paikka oli täynnä ihmisiä vielä hetkeä ennen sulkemisaikaa. Suosioon vaikuttaa varmasti se, että sijainti on keskeinen: lähellä ovat sekä rautatieasema, yliopisto että Tammelantori. Lisäksi julkinen liikenne hellii kävijää, ja oman autonkin pystyy tuurilla jättämään lähes kirppiksen eteen. Suosion kääntöpuolena ovat korkeahkot paikkamaksut.

Koska oli äitienpäivä ja olin ollut reissussa, ostin tuliaisiksi korkeakorkoiset remmikengät (pikkaisen käytetyt, 15 e, ehkä hitusen kalliit). Lapsi sai tuliaisiksi Pokémon-dvd:n, joka oli valitettavasti hiukan kärsinyt eikä ollut aluksi toimia kunnolla (hinta 1,5 e, tuli lunastettua kun sain levyn lopulta toimimaan). Itselleni ostin sarjakuvakäsikirjoittaja ja -kustantajan Pauli Kallion pöydästä toisen sarjakuvapiirtäjän Ville Pirisen bändin eli Black Audion käyttämättömän cd:n 15 eurolla sekä Patricia Highsmithin englanninkielisen pokkarin (2 e) ja vielä toiselta pöydältä Mojo-lehden välissä tulleen ilmaislevyn Beyond Punk, jossa on postpunkia 80-luvulta 2000-luvulle (50 senttiä).

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Keikyä ja Kiikka

Satakunnan ja Pirkanmaan rajalla sijaitsevat entiset Keikyän ja Kiikan kunnat, joista sittemmin tuli Äetsä, joka sittemmin liittyi Sastamalaan, jonka keskus tunnetaan yleisehkösti Vammalana. Tässä koordinaatit Kirppismatkojen uusimmasta kohteesta.

Tällä kertaa helposti perille pääseminen vaatii autoa. Meillä oli auton omistava paikallisopas. Busseilla pääsee suurista kaupungeista kohtuuhyvin Sastamalaan (jossa on myös rautatieasema) ja Huittisiin, jotka ovat molemmat noin 15 kilometrin päässä, mutta pikkukylien bussit liikennöivät vain koululaisvuoroina.


Keikyällä on kaunis vanha kylänraitti, jonka varrella vanhassa K-kaupassa sijaitsee kirpputori Kauppakulma. Se on pieni hyllykirppis, joka palvelee myös karkkikauppana. Myyjä on ystävällinen, hyllypaikat täynnä ja hintataso matalalla, mutta suuria löytöjä emme tee. Tällainen hieno lastenistuin olisi ostettu, jos tarvittaisiin.



Hieno oli myös suurikokoinen kirjontatyönä tehty taulu, joka oli paikallisen käsityönikkarin joitain vuosikymmeniä sitten tekemä. Vanhaa tori- ja harrastajataidetta, jolla on parhaimmillaan oma selittämätön viehätyksensä, oli Kauppakulmassa enemmänkin.



Mitä ostimme?
- lastenkirjoja (Inger ja Lasse Sandberg: Peukku saa ystävän ja Peukku katsoo yötä, Camilla Mickwitz: Emilia ja Onni, lisäksi tuntemattoman tekijän vanha tyhmä lastenkirja)
- lapselle t-paita ja sortsit
- yksi vanha rikospokkari (Puuma-sarjan Murha myytävänä, painettu ilman vuotta, mutta on 1960-luvun alusta)

Lisäksi ilmaishyllystä löytyy erikoinen julkaisu, Enni Mustosen eli Kirsti Mannisen viihdejatkokertomus "Hukkakauraa" jostain sanomalehdestä irtileikattuna ja kansiin sidottuna! Mikään huippuharvinaisuus ei ole kyseessä, koska teksti on julkaistu romaaninakin vuonna 1986, mutta erikoisuus tämä kuitenkin on - joku on nähnyt valtavan vaivan, kirjan sitominen ei ole mitään yksinkertaista puuhaa.

Mitä maksoimme?
4,40 e

Kun ylitetään Kokemäenjoki ja käännytään Äetsän suuntaan, tullaan lähes saman tien Honkolan kylään. Sen vanhalla koululla on nyt reilun vuoden ajan toiminut kirpputori. Koululla kun ollaan, tilaa on runsaasti, ja tiloissa toimii myös käsityöyrittäjä. Myyjä pyörittää pientä kahvilaa kirppiksensä ohessa (pulla tuoretta ja hyvää).



Tavara on hyvin peruskirpputorimaista, taso vaihtelee pöydästä toiseen. Keräilytavaran myyjiä ei juuri ole, joten hinnat ovat kohtuulliset. Tyhjin käsin lähtö kuitenkin uhkaa, kunnes viimeisessä pöydässä myy joku, jonka kanssa kenkämaku ja kengänkoko täsmäävät.

Menneestä maailmasta muistuttavat nyt jo omalla viehättävällä tavallaan reseptikortit niille tarkoitetussa laatikossa. Myös keltainen 80-luvun sähkövatkain sopisi reippaaseen nykysisustukseen.



Mitä ostimme?
- kolmet korkokengät
- Burda-lehti 80-luvulta
- kasa kirjoja (mm. Jaroslav Hasekin Sotamies Svejkin uusi käännös 3 e, Solzhenitsynin viime aikoina taas kohutun Vankileirien saaristo -kirjan osat III-IV (20 senttiä!), Topeliuksen osittain kauhuhenkinen romaani Linnaisten kartanon viheriä kamari hyväkuntoisena 40-luvun kuvakantisena painoksena 1 e)
- vanha koulutaulu, aiheena Joosef myydään orjaksi (5,5 e ja hyvä kunto!)

Mitä maksoimme?
- yhteensä noin 20 e

Honkolasta matka suuntaa Kiikkaan, jossa toimii Suomen vanhin kehitysmaakauppa ja sen yhteydessä kirpputori. Kehitysmaakauppa-kirppis on ihan Äetsäntien varressa, mutta sinne päästäkseen on kurvattava kirkonkylään ja parkkeerattava tällaisen kyltin viereen:


Viehättävä vanha torppa vaikuttaa entiseltä rautatieasemalta, mutta myyjän mukaan se ei sitä ole. Tavaraa on varsinaisen talon lisäksi myös kylmässä piharakennuksessa. Tuvassa on ihana kakluunin lämpö.


Paljon näyttäisi olevan miesten päällys- ja pikkutakkeja sekä lastenvaatteita, ei niitä muodikkaimpia taaskaan. Kodintavaraa on melko vähän, ehkä pienistä tiloista johtuen. Osumme paikalle satsitarjouspäivänä, eli muovikassillisen vapaavalintaista tavaraa voi kerätä mukaansa viidellä eurolla. Se houkuttaa tekemään myös ei-ihan-välttämättömiä hankintoja: kotona mietin, mitä aion ommella suuresta palasta valkoista farkkua. Sortsit koko perheelle?

Mitä ostimme?
- ompelukankaita, mekon, kaksi kesäpuseroa, miesten kukonaskel-kuvioisen pikkutakin ja päällystakin, pienen pussin sekalaisia legoja
- pari kirjaa (mm. niteen japanilaisia runoja uusina käännöksinä)

(Kehitysmaakaupan puolelta ostimme myös cashew-pähkinävoita.)

Mitä maksoimme?
5 e


Pilkkumekko ja farkkukangas (roikkuu tyylikkäästi oven päällä) Kiikasta, kengät Honkolan koululta.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Varissuo, Turku


Vaikka Varissuo on muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta, sinne on hyvin helppo päästä. Sinne voi pyöräillä Vanhan Littoistentien vartta kulkevaa pyörätietä pitkin, ja jos pyörää ei ole käytössä, bussit 32 ja 42 kulkevat koko päivän 10 minuutin välein.

Varissuolla piilee kätketty aarre: Varissuon Työttömät ry:n kirpputori, joka sijaitsee entisellä Majanummen koululla. Paikalle löytää helposti: bussista jäädään Varissuon liikekeskuksen kohdalla (se oli aikoinaan hyvin moderni: Pohjoismaiden ensimmäinen tien yli rakennettu liikekeskus!), noustaan portaat ylös liikekeskuksen toiseen kerrokseen ja jatketaan suorassa kulmassa samalle puolelle tietä, jolle bussi jätti. 

Majanummen koulu on noin viidenkymmenen metrin päässä liikekeskuksesta metsikön keskellä. Jos perheessä on lapsia, heidän kaipaamaansa actionia voi löytää koulun pihapiiriin rakennetusta perhepuistosta, jossa on muun muassa kiipeiltävä merirosvolaiva.

Työttömien yhdistyksen kirpputori ei ole suuri, mutta sen edullinen hintataso ilahduttaa. Puserot kaksi euroa, hameet kolme euroa, mutta edullisempia poikkeuksiakin näkyy löytyvän. Pikkutavarat lähtevät pilkkahintaan, kuten ostamani 80-luvun ompelulehdet kaavoineen, 10 senttiä kappaleelta. Naisten vaatteista tekee parhaita löytöjä 80-90-luvusta kiinnostunut pukeutuja; itse löydän hienon pinkkiraitaisen muovivyön. Lasten vaatteita on tarjolla melko paljon, mutta suurin osa niistä ei edusta läheskään uusinta muotia; kodintavaraa puolestaan suhteellisen vähän (tai sitten se käy parhaiten kaupaksi eikä jää hyllyihin).

Kirpputorin eteisessä on antelias ilmaiskori. Se on fiksua ja saa myös ei-täydellisen tavaran kiertoon. Löydän pliseeratun mekon, jossa on yksi ehkä tupakantuhkasta tullut reikä ja pari nyppyä, muttei mitään, minkä kanssa ei voisi elää. Tämän jälkeen on hyvä nauttia kahvi ja pala juustokakkua ostoskeskuksen kahvila-konditoriassa! Tavallisesti käyn myös Idän basaarissa, joka on etnisten ruokien ystävän paratiisi, mutta nyt bussi osuu juuri kohdalle.

Mitä ostin?
- vaaleanpuna-valkoraitainen vyö
- pieni mintunvihreä käsilaukku
- Burda-käsityölehtiä
- mustat kävelykengät
- ilmaiskorista 70-luvun pliseerattu mekko, 80-luvun Karhun urheilupaita, vanha miesten valkoinen kauluspaita, kukallinen vyö, kaksi huivia, lisää Burda-lehtiä

Mitä maksoin?
3,40 euroa


Ilmainen mekko, ilmaisia Burda-lehtiä, kahden euron kävelykengät.

Varissuolta palatessa kannattaa hypätä bussista noin kilometrin päässä Pääskyvuoren ostoskeskuksella. Siellä sijaitsee Linkki-Kirppis, jota varsinkin lapsiperheet kiittävät hyväksi löytöpaikaksi. Lastentavaraa ja -vaatteita onkin paljon, ja hinnat enimmäkseen kohtuulliset.

Hyllykirppiksen jokainen myyntipaikka on täynnä, ja ostajiakin riittää. Vain harvalla paikalla myydään uutta tavaraa, monien hyllykirppisten perusriesaa. Muutamalla pöydällä on keräilytavaraa, joka on hinnoiteltu tavaran keräilyarvo tuntien.

Itse en ole löytänyt pojan taaperovuosien jälkeen Linkki-Kirppikseltä kovin monta juttua, mutta nyt tärppää: kahdet näyttävät klipsikorvikset 80-luvulta (en voi käyttää läpikorvan korviksia) ja aito 60-luvun alun Mad Men -mekko upealla kuosilla! Juhlaa! Punainen helmasta pliseerattu hame pääsee myös mukaan. Rakastan kirpputorien niin sanottuja mummopöytiä, joista usein löytää esimerkiksi hauskoja koruja halvalla, mutta täällä niitä on suhteessa vähän.

Mitä ostin?
- sini-vihreä-ruskea-valkoinen 60-luvun alun puku
- punainen pliseerattu hame
- kahdet korvikset

Mitä maksoin?
8,70 euroa

Mad Men -mekossa on oudon pussimainen yläosa, mutta ompelukoneella siitä selvitään.